Omenapiirakka

Saatiin naapurilta iso lasti omenoita ja päätin kokeilla uudenlaista omenapiirakkaa. Hyvää tuli ja vieraillekin maistui! Piirakan kaveriksi suosittelen vaniljakastiketta tai -jäätelöä.

Omenapiirakka pyöreään vuokaan

pohja:
1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa
1,25 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria
75g margariinia
n.3 omenaa
kanelia
sokeria

pinnalle:
2rkl sokeria
n. 1rkl margariinia
n. 1 dl kaurahiutaleita

Sulata margariini, sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita kaikki aineet taikinaksi. Levitä taikina voideltuun vuokaan ja asettele ohuiksi viipaleiksi pilkotut omenat pinnalle. Ripottele omenien päälle kanelia ja sokeria. Sekoita sokeri, margariini ja kaurahiutaleet keskenään ja ripottele piirakan päälle..

Paista n. 30min. 200 asteessa kiertoilmalla (tai 225 ilman kiertoilmaa)

Älä lue tätä nälkäisenä!

Taukoa on kiireisen syksyn takia ehtinyt tulla, mutta kokkailut ja taiteilut eivät ole tauolla olleet. Tässäpä kuvia ja ohjeita muutamista herkuista joista kuvat ehdin/ muistin napsaista.

SUKLAAMOUSSEE oli hurmaavan hyvää! Ohjeen löydät täältä (englanniksi).

PISTAASI-VUOHENJUUSTO-LUUMUKAKKU JA SILLILEIPÄ

Kakku on jotain leivän ja kakun väliltä, mutta hyvää jos tykkää vuohenjuustosta. Ohje löytyy täältä. Itse vähentäisin hieman vuohenjuuston ja oliiviöljyn määrää, mutta muuten tykkäsin ohjeesta.

Sillileipä oli kesän mökkeilyn uusi ihastus. Leiväksi kelpaa mikä tahansa ruisleipä, mutta vaasan jälkiuuniruispala on oma suosikkini. Leivän päälle sienisalaattia, jääsalaattia, keitettyä kananmunaa ja pari silliviipaletta. Oi, mitä herkkua!!!

VILLISIKAA PUNAVIINIKASTIKKEESSA


Tämä ruoka hiveli makunystyröitä oikein toden teolla. Villisiassa on mielenkiintoinen, hieman erilainen maku, ja siksi siitä onkin kiva kokata ruokaa spesiaalitilanteisiin. Liha hautui pannulla kannen alla muistaakseni n. 1,5h ja viiniksi valittiin myyjän avustuksella mausteinen punaviini. Mausteita en enää muista, mutta villisian maku on jo itsessään niin ainutlaatuinen, että se on suhteellisen helppo maustaa.

PINAATTIPASTA

Tämä kuva ei ruokalajia imartele, mutta viime aikoina olen kyseistä ruokaa useampaan otteeseen kokannut. Penne-pastan sekaan sujautetaan reilusti feta-juustoa, kirsikkatomaatteja, pinaattia, sipulia, ruokakermaa sekä pestoa. Jos pinaatti hirvittää, voi sen korvata hyvin höyrytetyllä parsakaalilla.
Kuvassa itseasiassa parsakaalilla tehty versio.

Vielä pari uutta ohjetta jäi jemmaan, mutta niillä hemmottelen teitä vähän myöhemmin, sekä näytän millainen tuli tämän vuoden kalenteristani.
Nauttikaa syksyn väreistä!

Ystäväni, sinulle on postia!

Tämä nallekortti ehkä sopisi paremmin 5-vuotiaalle pojalle, mutta kaipa se 20-vuotiaallekin pojalleki kelpaa. Onneksi ystävälläni on huumorintajua! Kaikista koomisinta jutussa on kuitenkin se, että tämä kortti matkaa postissa Porin prikaatiin. Toivottavasti nallekorttini ei aiheuta tuvassa kovin suuria naurunremahduksia ja minua ei leimata ikuisesti "nallekorttitytöksi" ystäväni inttikavereiden keskuudessa.

Kortin puolustukseksi täytyy sanoa että kuvat eivät tee kortille oikeutta, enkä onnistunut vangitsemaan kortin tunnelmaa kuviin.

Kortin idea on suoraan  Tekemisen ilo -blogista, enkä siis ota kortista kunniaa itselleni.

Kortti on taittuva malli jossa jokainen kuva tulee yksitellen esille.

Siskon synttärien kunniaksi leivoin uunijuustokakun ja sille tein kaveriksi vadelmakastikkeen. Kakun tein niin päästä etten osaa kertoa mitä siihen laitoin. Onnistumisen salaisuus piilee kuitenkin paljossa sitruunassa ja sokerissa sekä pitkässä vetäytymisajassa. Itse laitoin sekaan myös limen kuorta. Vadelmia tai muita vastaavia voi myös piilottaa itse juustokakkuun.
Päivänsankarille piirsin myös aurinkoisen synttärikortin.

Piirustuksia

Terveiset Sloveniasta! Ahkeran harjoittelun välissä, vatsataudin ansiosta ehdin jopa vähän piirtääkin, olkaapa hyvä :)

Operaatio munakoiso

Jo pitkään kaupan hyllyillä munakoiso on saanut osakseen minulta pitkiä katseita. Pääsin kuitenkin tutustumaan lähemmin tähän viehättävään raaka-aineeseen kun isä positiiviseksi yllätykseksi kiikutti kaupasta kotiin munakoison. Tänään kun  muut istuttivat kukkia ja korjasivat autoa, pohdin minä kuuluuko munakoiso kuoria ja minkä kanssa sitä kuuluu syödä. Tässpä nyt oma munakoisoreseptini ja voin kertoa että vie kielen mennessään!

 Munakoisokastike ja pasta

180 g pekonia
1 munakoiso
½ kesäkurpitsaa
3 isoa tomaattia
1½ punasipulia
3 valkosipulinkynttä
1/3 paprika
200g fetaa
tomaattimurskaa tai -pyrettä
basilikaa
paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa

pastaa
                                                         juustoraastetta

Paista pekoni, älä ruskista. Pilko kasvikset ja lisää paistettujen pekonien joukkoon yhdessä fetan, mausteiden ja tomaattimurskan kanssa. Hauduta kannen alla n. 15 min. tai kunnes kaikki ainekset ovat pehmeitä ja kypsiä. Keitä pasta ja tarjoa ruoka juustoraasteen kera.

Meillä ei tomaattimurskaa kaapista löytynyt, joten tekaisinpa itse tällaisen pikaversion:

3 tomaattia
1 punasipuli
1-2 valkosipulinkynttä
basilikaa
suolaa

Kaikki ainekset raastimeen ja mössöksi.

Keväinen synttärikortti

Ystäväni vietti 18-vuotissynttäreitä eilen ja tämän kortin tein jo hyvissä ajoin huhtikuun puolella. Jos joku tunnistaa kortin tyttösen niin otin mallia vanhasta kortista jonka joskus aikanaan ostin kummitädiltä saamallani lahjakortilla Haagan kirjakaupasta. Musta ja keltainen on ehkä hieman jännä värivalinta yhdessä, mutta kaipasin huhtikuun yössä jotakin räikyvää yhdistelmää.

Paljon onnea vielä Johanna ja kiitos eilisestä, oli huisin hauskaa! :)

Äitienpäivä

 Tänä vuonna äitienpäivää vietettiin mansikkakermakakun merkeissä ja tehtiinpä siskon kanssa vielä ruoaksi lihapullia, muusia ja kastiketta. Kuvan vaan unohdin napsaista. Kakku on tehty yhdessä siskon kanssa joten kaikkea kunniaa en itselleni voi ottaa. Mottona meillä oli että maku on tärkein, joten kermaakaan en jaksanut ruveta pursottelemaan.






Äitienpäiväkortin idean sain tuosta kuvasta kutsukorttikuvaa etsiessä.
Kortti on lojunut valmiina laatikon pohjalla jo jonkin aikaa äitienpäivää odottamassa, mutta vastaanottaja oli kovin ilahtunut kun kortti lopulta omistajansa löysi.

En muistanut että kesä tuoksuu niin hyvältä, että lintujen laulu on niin kauniista. Kuinka lämmin ilma ympäröi kuin valkea harso ja kuinka alkukesän ilta on täynnä romantiikkaa ja saa sydämen kaipaamaan rakkautta.

 Yleensä en kuuntele Jukka Poikaa, mutta tänään tämä rupesi soimaan päässä ja sopii kyllä tunnelmaan :)

Kutsut

Sain vihdoin siskon ylppärikutsut postiin ja huh että oli urakka! Aloitin aherruksen puoli kolmen aikaan ja valmista tuli kahdeltatoista yöllä. Voitte uskoa että muutaman kerran meinasi hermot mennä papereita repiessä... Itselle taidan ensi vuonna tehdä jotakin hieman yksinkertaisempaa tai ainakin jätän repimiset väliin.

Tässäpä siis tulos. Kuva ei ole kortille kovin eduksi, mutta kaikki kortit on jossakin postin lajittelukeskuksessa joten täytyy pärjätä tällä keskiyön "haluan nukkumaan" -väsymyksessä otetulla kuvalla..

Kukkui käki kesän kunniaksi

Maanantaina ÄI10 tunnilla tehtävänä oli kirjoittaa kynää nostamatta aiheesta Tänä iltana haluaisin...

Tänä iltana haluaisin vajota pehmeään nojatuoliin kaakaomuki kädessä, isoäidin mansikkaviltti ympärillä, hyvä ystävä vieressä. Tuijottaisimme hiljaa vesisateeseen. Pisarat olisivat kyyneleitämme ja poistaisivat yksi kerrallaan surut sisältämme. Tip, tip, tip.Haluaisin olla siinä hetkessä. Olla täysin vapaa ilman tekemättömiä töitä ja stressaavia asioita, tulla yhdeksi nojatuolini kanssa ja havahtua kuvitelmistani ystäväni lempeisiin sanoihin. Haluaisin läikyttää kaakaon välittämättä siitä että vilttiini tulee tahra ja nauraa sille kun ystäväni kertoo liukastuneensa lätäkköön.
Haluaisin päästää irti.

Sadetta lukuun ottamatta todellisuus olikin sitten jotain aivan muuta. Suoraan koulusta juoksin junaan, junasta vaihdoin bussiin ja istuin puoli yhdeksään asti orkesterissa. Kymmenen aikaan, kotiin päästyäni aloitin pupun korvien askartelemisen vappuaaton konserttia varten.

Leikkasin ensin kaksin kerroin taitetusta paperista korvat niin, että taitos jäi korvan alareunaksi jotta sain pannan kiinni korviin. Liimasin kartongit lapasista yli jääneelle kankaalle jonka olin leikannut kauttaaltaan suunnilleen puoli senttiä pahvia suuremmaksi. Liimasin korvat kiinni pantaan ja puolet vastakkain. Sitten aplikoin ruutukankaan ja tikkasin korvien reunat kiinni. Korvat sain valmiiksi vasta yhden jälkeen yöllä ja se yhdessä väsymyksen kanssa näkyy kyllä laadussa. Korvat kuitenkin toimi hyvin ja olivat kaiken vaivan arvoiset.






Tiistain vappukonserteissa kaikki orkesterilaiset olivat pukeutuneet ja "solisteina" oli pienten hanuristien lisäksi Circus Helsingin väkeä. Harmi kyllä, yhtään esitystä en nähnyt kun nuottien ja kapun seuraamisessa oli ihan riittävästi hommaa. Molemmat konsertit myytiin vikkelästi loppuun ja sali oli täynnä molemmissa konserteissa.
Kiitos kaikille katsomassa olleille! :)

Illalla kaikki 15 vierasta viihtyi hyvin ja ruokaa riitti. Simakin oli oikein hyvää ja kupli mukavasti. Sainpa jälleen kerran kanapiirakankin (omasta mielestänikin) onnistumaan, siitä ohjetta ehkä myöhemmin..

Kuva: Elias Lammi

Tänään tein Donkkiin kasvissosekeittoa. Tuli kyllä taas tosi hyvää, ainoa vaan että en tiedä mitä mieltä lapsoset on vihreästä keitosta ja parsakaalista...

Toukokuun kunniaksi kävelin ulkona paljain jaloin, söin perheen kanssa terassilla (siis kotipihassa), otin päiväunet riippumatossa ja kukkuipa käkikin kesän merkiksi.

Sitruunatorttua ja simaa

Meillä on vietetty täällä sitruunapäiviä. Rakas ystäväni allergia on pitänyt yllä pientä lämpöä ja tajutonta väsymystä, joten oon ollut kotona torstain ja perjantain. Eilen halusin saada jotain järkevää aikaiseksi, joten tutustuinpa uuteen leivokseen, sitruunatorttuun. Se onnistui tosi hyvin, mutta pitää kyllä syödä samana päivänä tai marenki lässähtää ja tortusta tulee on turhankin sitruunainen.

Keskiviikkona tehtiin ystäväni kanssa simaa. Meillä on aina käytetty Dansukkerin ohjeetta jolla on joka kerta onnistunut tosi hyvin. Ohjeen löydät täältä. Tuorehiivan unohdin kaupan hyllylle, joten korvasin sen kuivahiivalla, siten että neljään litraan simaa laitoin kaksi maustemittaa kuivahiivaa. Hyvin on ainakin lähtenyt käymään, melkein tuntuu että paremmin kuin tuorehiivalla. Meille tulee vappuna paljon vieraita, joten tehtiin simaa 10 litraa, mutta yleensä ollaan tehty 8 litraa viiden hengen perheelle. Siman saa valmiiksi neljässäkin päivässä, joten vielä ehtii simaa tehdä jos vaan haluaa :)

Sitruunatorttu (ohje Hellapoliisilta vähän muokattuna)

Pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
100g margariinia
1 keltuainen
2 rkl kylmää vettä

Sitruunakiisseli:
1,5 dl vettä
1,5 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
3 keltuaista
1 dl sitruunamehua (n. 1,5 sitruunaa)
1 sitruunan kuori

Marenki:
4 valkuaista
1 dl sokeria

Nypi juhot, sokeri ja margariini. Lisää keltuainen ja vesi ja sekoita. Levitä taikina rasvatun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 200 asteessa 10-12 min.

Raasta sitruunan kuori (keltainen osa), purista sitruunat ja mittaa kaikki kiisselin aineet kattilaan. Keitä seosta kunnes se sakenee koko ajan sekoittaen. Jäähdytä kiisseli ja levitä sitten piirakkapohjan päälle.

Vatkaa sokeri ja valkuaiset kovaksi vaahdoksi niin, että voisit vaikka laittaa astian nurin perin pääsi päälle (kokeiltu on...). Levitä vaahto kiisselin päälle halutessasi pursottamalla tai muuten kuvioiden.

Paista torttua 175 asteessa kunnes marenki on hieman saanut väriä. Tällä ohjeella marenki jää pehmeäksi, mutta jos marengista haluaa rapean, täytyy marenki paistaa erikseen.

Kesän lapsi

Kesän lapsi, niin ne sanovat. Onnelliset isovanhemmat pörräävät muovisen laatikkosängyn ympärillä jossa pieni nyytti tuhisee elämänsä ensimmäisiä säveliä.

Sävelet alkavat selkeytyä kun paljasjaloin kulkenut kesän lapsi saa jalkaansa ensimmäiset kengät ja käteensä puisen, kauniin soittimen. Kesän lapsi alkaa soittaa sonaatteja koivuille, soille, pelloille ja järville.

Seitsenvuotiaana kesän lapsi sanoo lopullisesti hyvästit parhaille ystävilleen ja kiittää kaikesta yhdessä koetusta. Kesän lapsi itkee syksyn sateessa ja yrittää kuulua muiden joukkoon, mutta kesän lapsen sydämessä on jotakin mitä muilla ei ole.

--------------------------------------------------------------------------------------

Tämäkin teksti on ÄI10-kurssille. Tehtävänä oli kirjoittaa "omaelämäkerta". Teistä varmaankin vain harvat tuntevat historiaani niin hyvin että tämän ymmärtäisivät, mutta päätin silti laittaa tänne. Opettaja kyllä jäi vähän ymmyrkäiseksi vaikka vähän yritinkin tapahtumia avata.

Postinkantaja

Antti Jokinen, Vaaherkuja 3 . Tämä Lidl:n mainoksesta repäistylle palaselle sotkuisella, hermostuneella käsialalla kirjoitettu osoite on kaikki mitä sinusta tiedän. Olen nähnyt sinut monta kertaa tiputtamassa sanomalehden toisensa perään postiluukusta sisään. Olen hiipinyt aina ylempään kerrokseen ja samalla seurannut työtäsi, ollen lopulta päivittäin rappumme ullakolla. Olin luullut ettet huomaisi minua, mutta viime tiistaina tämä lappu odotti minua vintin rappusten toisella askelmalla. Lapun toisella puolella luki nimeni.

Tuuli liimaa hiukseni kiinni huuliini. Olisi pitänyt jättää huulirasva laittamatta, ajattelen. Poimin röpelöreunaisen paperinpalan taskustani yhä uudestaan. Katson sitä läheltä ja kaukaa, mutta se pysyy samana eikä kätke sisälleen minkäänlaista salaista viestiä. Toisaalta, mitäpä se voisikaan kätkeä, sillä sinähän olet mies etkä ajattele kovinkaan monimutkaisesti, uskoisin.

Allani narahtaa puinen rappunen ja herään jälleen tähän hetkeen. Samassa järjen ääni tivaa pääni sisällä tekoni turvallisuutta ja kehottaa pinkomaan pakoon lukion kolmannella tehdyn Cooperin testin määräämää vauhtia, mutta jalkani eivät liiku. Katseeni on lukittautunut puoliksi irronneeseen nimikylttiin ovessa, rapistuneeseen vaaleansiniseen maaliin laudoissa ja kuolleeseen ruukkukukkaan, jota on kasteltu viimeksi viime vuosisadan puolella. Hitaasti käteni ojentautuu kolkutinta kohden, kohti messinkistä, alastoman puun runkoa. Kylmä tuskan hiki herahtaa otsalleni ja olen juuri pyyhkimisilläni sitä tarkkaan valitun, keltaruudullisen syystakkini hihalla, kun ovi edessäni aukenee ja sinä seisot mykkänä ovenraossa tuijottaen minua. Tällä kertaa siis sinä olet tarkkaillut minua viereisestä pienestä ikkunasta tahrautuneiden pitsiverhojen takaa. Soimaan itseäni, sillä olisihan minun pitänyt arvata sinun katselevan.

Sinulla on päälläsi ruskeat vakosamettihousut ja metsänvihreä korkeakauluksinen poolopaita. Housut ovat samanlaiset kuin isoisälläni ja paidalle on roiskunut tomaattikastiketta. Ohitsesi näen olohuoneeseen, jota kalustavat vanhat nahkasohvat, jotka yhdessä himmeän valaistuksen kanssa luovat kodikkaan, hämyisen tunnelman. Katsot minua pitkään ja tarkkailen silmiesi liikkeitä. Katsot kiharia hiuksiani, lävistettyä korvaani, liian pitkää nenääni ja lopulta, lopulta sinä katsot silmiäni. Silmistäni näet sydämeni ja se on kaikki mitä tarvitset tietääksesi mitä ajattelen. Osoitelappu putoaa kädestäni eteisen lattialle, vanhoista Hesareista punotun lehtimaton päälle. Siihen se kuuluu ja yhdessä teemme lapusta uuden kerroksen mattoon.

--------------------------------------------------------------------------------------

Yllä oleva teksti on kirjoitettu ÄI 10 -luovan kirjoittamisen kurssille. Tehtävänantona oli kirjoittaa teksti sanojen: alaston, tuska ja lehtimatto pohjalta.

Tervetuloa

  Ennen joulua tein siskon kotioveen tervetuloa-kyltin. Joulutunnelmissa kun olin, niin kyltistä tuli ihan puolivahingossa kohtalaisen jouluinen. Itse kyltti on sahattu puusta ja kolvilla kirjoitin sitten tekstin. Tyttö on muuten virkattu, mutta villapaita on osittain neulottu. Langat on jämälankoja joita lankakorista löytyi.
Omat kuvat katosivat mystisesti, joten tässä siskon ottamia kuvia. Kiitos kuvista siskoseni <3

Tein kyltin täysin ilman ohjeita vähän kokeilumeiningillä.
Oon virkannut aiemmin vaan pari kertaa, eli paaaaljon on opeteltavaa...

Ruusuinen hiirikortti

Piirsin eilen synttärikortin ihanalle ystävälleni. Korttiin hurahti yllättävän monta tuntia, mutta oli kyllä tosi ihanaa ja terapeuttista kerrankin keskittyä johonkin kunnolla. Suosittelen lämpimästi :)
Kortti on tehty kokonaan puukynillä ja sisältää viisi paperi/kartonkikerrosta.

 

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Kirjotinpa tässä aikani kuluksi kolme erilaista kuvausta rakkaudesta. Huomaa miten moneksi rakkaudestakin on. Nämä ovat kuvauksia kahden ihmisen välisestä rakkaudesta.
Antaa rakkauden puhua puolestaan:

1.

Rakkaus.
Se saa elämän tuntumaan elokuvalta, mahdottomalta satumaalta.
Se sokaisee silmät kaikelta ympäröivältä, avaa aistit tuntemaan vain rakkaansa läheisyyden.
Se kutittaa varpaita ja kipristää vatsasta.
Se saa valvomaan yöt ja silmien viimein sulkeutuessa tunkeutuu uniin.
Se pimentää viisaimmankin järjen ja herättää näkemään kaiken kauniin ympärillämme.
Se valaisee mielen, silmät ja sydämen.


2.

Puhtaan valkoinen liina oli kietoutuneena tiukasti ympärilleni. Pakoon pyristeleminen tuntui turhalta, sillä aina kun yritin liikuttaa kättäni, lenkki ranteeni ympärillä kiristyi entisestään jättäen jälkeensä yhä pahemmat painaumat. Silti rimpuilin käsiäni ja jalkojani minkä tuskaltani kestin aiheuttaen itselleni vain kivuliaammat haavat.
Tuntui liian hallitulta olla kahleissa ja se sai minut yrittämään yhä uudelleen vapauteen.

Aluksi liina oli kesy. Se tuli hiljaa viereeni ja jutteli mukavia. Se oli kiehtova ja ihmeellinen, mutta heti kun tiedostin  sen läsnäolon se kietoutui ympärilleni niin nopeasti ettei pakenemisen mahdollisuutta ollut. Se varmisti etten pääsisi pakoon, en livahtamaan mistään välistä. Se sitoi käteni ja jalkani, vei järkeni ja antoi vain sydämeni lyödä. Se antoi minun tehdä tyhmyyksiä, rohkaisi ottamaan seuraavan askeleen mutta pilkkasi minua kun katumukseni oli suurimmillaan.

Välillä se hellitti otettaan ja luulin jo että olisin päässyt sen kiristysotteesta, mutta yhtäkkiä se puristui entistä tiukemmin ihoani vasten repien auki kaikki aiheuttamansa, juuri umpeutuneet hauraat haavat.

Kun se vihdoin lopullisesti avasi solmunsa ja päästi minut otteestaan eikä enää repinyt rikki vanhoja haavojani eikä sokaissut järkeäni, minä jäin kaipaamaan sitä. Kaipasin sen aiheuttamaa kipua ja tuskaa.
Kaipasin rakkautta.

3.

Rakkauden tulisi saada syyte vapaudenriistosta.
Se tulisi tuomita ehdottomaan vankeuteen eliniäksi.
Mutta miten kävisi ihmiskunnan kun äiti ei enää rakastaisi lastaan ja uusia lapsia ei enää syntyisi.
Ihmiset kuolisivat sukupuuttoon ja kaikki olisi vain rakkauden syytä. Tai rakkaudettomuuden.
Niinpä vapautamme rakkauden syyntakeettomana ja annamme sen jatkaa mielipuolista metsästystään uusi uhri tähtäimessään.


Mitä näistä sinä olet kokenut?

Tanssin pyörteissä

Tässäpä niistä Wanhoista kuten jo aiemmin lupasin:

Mulla oli siis aivan ihanat kaksi prinsessapäivää. Yhteensä tanssittiin 56 tanssia ja jalat oli kyllä hiukkasen kipeät sen jälkeen... Käytiin pienellä porukalla vielä terveyskeskuksen kahdella vuodeosastolla virallisten tanssien jälkeen ja sitä kokemusta en kyllä vaihtaisi pois! Potilaat ja täytyy myöntää että erityisesti hoitajat tykkäsivät kovasti ja olipa siellä sattumalta äitiään katsomassa vanha englannin opettajani ala-asteajoilta. Tämä kyseinen opettaja on jo vuosia sitten jäänyt eläkkeelle ja oli vielä ihan hyvävointinen. Siinä oli kyllä mallia iloisesta asenteesta elämään! :)

kuva: www.huuto.net

kuva: www.1dress.co.uk

Tällaisista puvuista haaveilin

















Meillä kuitenkin oli jo puku jossa siskoni tanssi, joten mun oli tarkoitus käyttää samaa pukua. Ajattelin että olisin voinut itsekin puvun tehdä jos vaan olisin herännyt ajatukseen aiemmin ja jos ylppärit ei painaisi päälle samaan aikaan. Kaksi viikkoa ennen wanhoja kokeilin siskon mekkoa uudemman kerran ja totesin että se on liian lyhyt. Netistä tilaamalla ei välttämättä enää olisi ehtinyt, joten marssin Espoon Zazabellaan katsomaan pukuja. Myyjä oli ihan kauhuissaan että miten sä tässä vaiheessa enää mitään wanhojen pukua ostat kun suurin osa osti jo heinä-elokuussa. Ensin mikään puku ei oikein sytyttänyt ja kieltämättä se 400 euron hintaluokka vähän hirvitti. Mun budjetin katto oli 200.
Myyjä sitten kehoitti kokeilemaan todella vaaleanvihreää pukua ja kirkkaisiin väreihin tottuneena pidin väriä supervaljuna. Kun mekon sai päälle se tuntui omalta, mutta vieläkin väri vähän huoletti. Sain puvun huimalla alennuksella uuden liikkeen avaamisen kunniaksi ja tyytyväisenä lähdin kotiin puku mukanani budjetin katon reilusti alittaen. Väriinkin pian sopeuduin ja loppujen lopuksi puku oli täydellinen ja olin siihen enemmän kuin tyytyväinen! Täytyypä vielä puvun eduksi mainita että väri ei ole läheskään noin vaalea kuin kuvassa...

Viimeisen illan paniikissa vielä mietin hieman lyhentäväni helmaa, mutta koska se osui maahan vaan niistä kohdista joihin kangasta oli kerätty, päätin pärjätä lyhentämättä. Ihmettelen kyllä todella miten parini selvisi tallomatta helmaa. Ei olis kyllä multa onnistunut!

Kampauksen teki ihana ystäväni ja olin siihen hirmuisen tyytyväinen! Se kesti tosi hyvin yön yli vaikka en kyllä ihan hirveästi nukkunutkaan kun stessasin miten sen käy.. Meikin tein itse.

Oli kyllä kaikin puolin ihanat ja nautinnolliset päivät siitä huolimatta, että kummatkin päivät taisin tanssia pienessä flunssassa. Perjantaina korvat oli ihan lukossa mutta sepä ei menoa haitannut!

                   

Hengissä ollaan!

Koko lukuvuosi syksystä asti on ollut tosi kiireinen. Oon sairastellut niin paljon että orkesteri jäi väliin koko vuodelta, tosin vappuperiodiin olis tarkoitus mennä. Ylppäreihinkin oon yrittänyt lukea vähän huonolla menestyksellä, mutta eiköhän se lakki päähän saada ens keväänä, ainakin toivottavasti.
Hirmu vähän on jäänyt aikaa millekkään ylimääräiselle sairastelun viedessä kaikki voimat. Kokkaillut oon kyllä jonkun verran, mutta pääasiassa ihan perusruokia ruokapöytään. Muutaman kerran on jotain uusia juttuja tullu kokeiltua, mutta ei mitään mainitsemisen arvoista. Donkkiin on tietty ollu vähän pakkokin kokkailla ja hyvä niin että saan pidettyä näppituntuman sekä keittiöön, että kameraan.
Viereinen kuva on Donkin viime ruokakuvauksista. Hedelmärahkaa valmistui ja ai että oli hyvää! :)

Käsityöt on jääneet myös vähän vähemmälle. Lapinlapasia, sellasia kirjoneuleella varustettuja yritin syksyllä alottaa mutta se oli niin aikaa ja keskittymistä vaativaa että ensimmäinen jäi puolitiehensä. Jälkikään ei ollut mitenkään kehuttavaa kun ensimmäistä kertaa kokeilin uudenlaista kirjoneuletekniikkaa. Siinä värilliset langat ovat pitkällä erillisellä puikolla pienillä kerillä jotta kirjoneuletta ei tarvitse tehdä lapasen alapuolelle. Langat meni kyllä totaalisesti solmuun ja oli hankalaa. Jos jollain on jotain kokemuksia tästä tekniikasta niin mielelläni otan vastaan neuvoja. Jos jotain kiinnostaa lapinlapaset niin täältä löytyy ihan kelpo-ohjeet. Kannattaa vaan varautua siihen että uuden tekniikan oppimiseen menee aikaa eikä jälki aluksi ainakaan mun kokemuksien mukaan ole sileää ja kaunista.

Villasukat sain tehtyä tässä joku aika sitten, mutta ne oli niin ahkerassa käytössä että kuluivat supervauhtia, muutamassa kuukaudessa puhki. Ei mikään ihmekään, sillä sukat oli jalassa oikeastaan koko ajan.
Villasukkien tekoon puolestaan löytyy hurjan hyvät ja helpot ohjeet täältä. Kyseessä on siis Suuri Käsityö -lehden video-ohje villasukan teosta. Kanta on vahvistettu tässä ohjeessa.

Ennen joulua tein siskolle tervetuloa-ovikyltin. Siinä oli virkattu ja osin neulottu tyttö ja puinen laatta johon teksti oli kolvattu. Siitä laitan kuvia heti kun siskolta niitä saan, koska omat kuvat katosivat mystisesti...

Oon viimeaikoina paljon piirtänyt ja maalannut. Tylsät äidinkielentunnit on antanut oivallista aikaa harjotella ihmisen piirtämistä ja omasta mielestäni oon edistynyt paljon. Pienenä nimittäin siskon kanssa piirtäessä tehtiin aina niin, että minä piirsin huonekalut ja taustan ja sisko piirisi ihmiset koska mä en osannut. Sama meininki oli vielä riparin aikaan, mutta nyt olen päättänyt opetella piirtämään ihmisen.

Muuta paljon aikaa ja energiaa vievää on ollut huippumahtavat wanhojen tanssit. Mutta niistä taidankin laittaa ihan oman osionsa...