Ehkä hämmentävintä on se, että olen oivaltanut miten monet tarinat meitä ympäröivät. Että jokaisella vastaantulijalla on menneisyys ja tulevaisuus. Joka päivä ympärillämme on rakastettuja, yksinäisiä aren sankareia, ihmeellisiä selviytyjiä ja pieniä haavelijoita. Olen ymmärtänyt, miten jokaisella on oma tarinansa, oma kirjansa kirjoitettavana. Kun vain ymmärtäisi jäädä lukemaan näitä romaaneita, löytäisi sellaisia säkeitä, joita kukaan muu ei kykene kirjoittamaan.
Olen päättänyt kirjoittaa rakkaitteni kirjoihin pienen värssyn, rakkausrunon. Halata hiljaa pimeässä ja rakastaa silloin kun ei löydä tietään eteenpäin, antaa hellän suukon poskelle ja työntää tarvittavat askeleet eteenpäin. En halua unohtaa tärkeimpiä, vaan jättää jokaisen kirjaan edes pienen musteläiskän. Sydämen muotoisen.
