Korvissa soiva musiikki imaisee mielen tyhjiöön.
Kuulutus seuraavasta asemasta hätkähdyttää sumusta. Vastahan pysähdyttiin viimeksi.
Käärin nuhjuisen eilisen eväsleivän foliokääreistä. On nälkä mutta ajatus syömisestä kuvottaa. Kirjassa mies hyppäsi juuri metron alle. Näin sen. Näin veren. Ja nyt en ole tässä. Olen kirjassa, olen musiikissa, olen muiden elämissä. Päätän kääriä leivän takaisin folioon.
Syön kun olen jälleen minä.
---------------------
Vanha nainen hapuilee oven avauspainiketta päällään kukkaleninki, jollaista kukaan ei ole käyttänyt vuosikausiin.
Aika kuluu.
Juna pysähtyy Kouvolaan. Nuori nainen kävelee määrätietoisesti laituria pitkin. Ohuet hiukset ja kasvoissa häivähdys jotain tuttua.
Pisarat valuvat hitaasti seisovan junan ikkunoita pitkin. Ihmiset kohtaavat.
Matkat päättyvät.
Minä en ole koskaan perillä.
Aikaa ei ole.
Juna liikkuu taas.
Takanani istuu söpö pieni nainen.
Virkattu valkonen baskeri.
Hymyilee pienillä huulilla.
Kävi ostamassa Iltalehden ravintolavaunusta.
Tekee ristikot.
Taittelee lopusta lehdestä korin.
Kerää koriin hyviä ajatuksia.
Vain hyviä ajatuksia.
