Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Kirjotinpa tässä aikani kuluksi kolme erilaista kuvausta rakkaudesta. Huomaa miten moneksi rakkaudestakin on. Nämä ovat kuvauksia kahden ihmisen välisestä rakkaudesta.
Antaa rakkauden puhua puolestaan:

1.

Rakkaus.
Se saa elämän tuntumaan elokuvalta, mahdottomalta satumaalta.
Se sokaisee silmät kaikelta ympäröivältä, avaa aistit tuntemaan vain rakkaansa läheisyyden.
Se kutittaa varpaita ja kipristää vatsasta.
Se saa valvomaan yöt ja silmien viimein sulkeutuessa tunkeutuu uniin.
Se pimentää viisaimmankin järjen ja herättää näkemään kaiken kauniin ympärillämme.
Se valaisee mielen, silmät ja sydämen.


2.

Puhtaan valkoinen liina oli kietoutuneena tiukasti ympärilleni. Pakoon pyristeleminen tuntui turhalta, sillä aina kun yritin liikuttaa kättäni, lenkki ranteeni ympärillä kiristyi entisestään jättäen jälkeensä yhä pahemmat painaumat. Silti rimpuilin käsiäni ja jalkojani minkä tuskaltani kestin aiheuttaen itselleni vain kivuliaammat haavat.
Tuntui liian hallitulta olla kahleissa ja se sai minut yrittämään yhä uudelleen vapauteen.

Aluksi liina oli kesy. Se tuli hiljaa viereeni ja jutteli mukavia. Se oli kiehtova ja ihmeellinen, mutta heti kun tiedostin  sen läsnäolon se kietoutui ympärilleni niin nopeasti ettei pakenemisen mahdollisuutta ollut. Se varmisti etten pääsisi pakoon, en livahtamaan mistään välistä. Se sitoi käteni ja jalkani, vei järkeni ja antoi vain sydämeni lyödä. Se antoi minun tehdä tyhmyyksiä, rohkaisi ottamaan seuraavan askeleen mutta pilkkasi minua kun katumukseni oli suurimmillaan.

Välillä se hellitti otettaan ja luulin jo että olisin päässyt sen kiristysotteesta, mutta yhtäkkiä se puristui entistä tiukemmin ihoani vasten repien auki kaikki aiheuttamansa, juuri umpeutuneet hauraat haavat.

Kun se vihdoin lopullisesti avasi solmunsa ja päästi minut otteestaan eikä enää repinyt rikki vanhoja haavojani eikä sokaissut järkeäni, minä jäin kaipaamaan sitä. Kaipasin sen aiheuttamaa kipua ja tuskaa.
Kaipasin rakkautta.

3.

Rakkauden tulisi saada syyte vapaudenriistosta.
Se tulisi tuomita ehdottomaan vankeuteen eliniäksi.
Mutta miten kävisi ihmiskunnan kun äiti ei enää rakastaisi lastaan ja uusia lapsia ei enää syntyisi.
Ihmiset kuolisivat sukupuuttoon ja kaikki olisi vain rakkauden syytä. Tai rakkaudettomuuden.
Niinpä vapautamme rakkauden syyntakeettomana ja annamme sen jatkaa mielipuolista metsästystään uusi uhri tähtäimessään.


Mitä näistä sinä olet kokenut?

Tanssin pyörteissä

Tässäpä niistä Wanhoista kuten jo aiemmin lupasin:

Mulla oli siis aivan ihanat kaksi prinsessapäivää. Yhteensä tanssittiin 56 tanssia ja jalat oli kyllä hiukkasen kipeät sen jälkeen... Käytiin pienellä porukalla vielä terveyskeskuksen kahdella vuodeosastolla virallisten tanssien jälkeen ja sitä kokemusta en kyllä vaihtaisi pois! Potilaat ja täytyy myöntää että erityisesti hoitajat tykkäsivät kovasti ja olipa siellä sattumalta äitiään katsomassa vanha englannin opettajani ala-asteajoilta. Tämä kyseinen opettaja on jo vuosia sitten jäänyt eläkkeelle ja oli vielä ihan hyvävointinen. Siinä oli kyllä mallia iloisesta asenteesta elämään! :)

kuva: www.huuto.net

kuva: www.1dress.co.uk

Tällaisista puvuista haaveilin

















Meillä kuitenkin oli jo puku jossa siskoni tanssi, joten mun oli tarkoitus käyttää samaa pukua. Ajattelin että olisin voinut itsekin puvun tehdä jos vaan olisin herännyt ajatukseen aiemmin ja jos ylppärit ei painaisi päälle samaan aikaan. Kaksi viikkoa ennen wanhoja kokeilin siskon mekkoa uudemman kerran ja totesin että se on liian lyhyt. Netistä tilaamalla ei välttämättä enää olisi ehtinyt, joten marssin Espoon Zazabellaan katsomaan pukuja. Myyjä oli ihan kauhuissaan että miten sä tässä vaiheessa enää mitään wanhojen pukua ostat kun suurin osa osti jo heinä-elokuussa. Ensin mikään puku ei oikein sytyttänyt ja kieltämättä se 400 euron hintaluokka vähän hirvitti. Mun budjetin katto oli 200.
Myyjä sitten kehoitti kokeilemaan todella vaaleanvihreää pukua ja kirkkaisiin väreihin tottuneena pidin väriä supervaljuna. Kun mekon sai päälle se tuntui omalta, mutta vieläkin väri vähän huoletti. Sain puvun huimalla alennuksella uuden liikkeen avaamisen kunniaksi ja tyytyväisenä lähdin kotiin puku mukanani budjetin katon reilusti alittaen. Väriinkin pian sopeuduin ja loppujen lopuksi puku oli täydellinen ja olin siihen enemmän kuin tyytyväinen! Täytyypä vielä puvun eduksi mainita että väri ei ole läheskään noin vaalea kuin kuvassa...

Viimeisen illan paniikissa vielä mietin hieman lyhentäväni helmaa, mutta koska se osui maahan vaan niistä kohdista joihin kangasta oli kerätty, päätin pärjätä lyhentämättä. Ihmettelen kyllä todella miten parini selvisi tallomatta helmaa. Ei olis kyllä multa onnistunut!

Kampauksen teki ihana ystäväni ja olin siihen hirmuisen tyytyväinen! Se kesti tosi hyvin yön yli vaikka en kyllä ihan hirveästi nukkunutkaan kun stessasin miten sen käy.. Meikin tein itse.

Oli kyllä kaikin puolin ihanat ja nautinnolliset päivät siitä huolimatta, että kummatkin päivät taisin tanssia pienessä flunssassa. Perjantaina korvat oli ihan lukossa mutta sepä ei menoa haitannut!

                   

Hengissä ollaan!

Koko lukuvuosi syksystä asti on ollut tosi kiireinen. Oon sairastellut niin paljon että orkesteri jäi väliin koko vuodelta, tosin vappuperiodiin olis tarkoitus mennä. Ylppäreihinkin oon yrittänyt lukea vähän huonolla menestyksellä, mutta eiköhän se lakki päähän saada ens keväänä, ainakin toivottavasti.
Hirmu vähän on jäänyt aikaa millekkään ylimääräiselle sairastelun viedessä kaikki voimat. Kokkaillut oon kyllä jonkun verran, mutta pääasiassa ihan perusruokia ruokapöytään. Muutaman kerran on jotain uusia juttuja tullu kokeiltua, mutta ei mitään mainitsemisen arvoista. Donkkiin on tietty ollu vähän pakkokin kokkailla ja hyvä niin että saan pidettyä näppituntuman sekä keittiöön, että kameraan.
Viereinen kuva on Donkin viime ruokakuvauksista. Hedelmärahkaa valmistui ja ai että oli hyvää! :)

Käsityöt on jääneet myös vähän vähemmälle. Lapinlapasia, sellasia kirjoneuleella varustettuja yritin syksyllä alottaa mutta se oli niin aikaa ja keskittymistä vaativaa että ensimmäinen jäi puolitiehensä. Jälkikään ei ollut mitenkään kehuttavaa kun ensimmäistä kertaa kokeilin uudenlaista kirjoneuletekniikkaa. Siinä värilliset langat ovat pitkällä erillisellä puikolla pienillä kerillä jotta kirjoneuletta ei tarvitse tehdä lapasen alapuolelle. Langat meni kyllä totaalisesti solmuun ja oli hankalaa. Jos jollain on jotain kokemuksia tästä tekniikasta niin mielelläni otan vastaan neuvoja. Jos jotain kiinnostaa lapinlapaset niin täältä löytyy ihan kelpo-ohjeet. Kannattaa vaan varautua siihen että uuden tekniikan oppimiseen menee aikaa eikä jälki aluksi ainakaan mun kokemuksien mukaan ole sileää ja kaunista.

Villasukat sain tehtyä tässä joku aika sitten, mutta ne oli niin ahkerassa käytössä että kuluivat supervauhtia, muutamassa kuukaudessa puhki. Ei mikään ihmekään, sillä sukat oli jalassa oikeastaan koko ajan.
Villasukkien tekoon puolestaan löytyy hurjan hyvät ja helpot ohjeet täältä. Kyseessä on siis Suuri Käsityö -lehden video-ohje villasukan teosta. Kanta on vahvistettu tässä ohjeessa.

Ennen joulua tein siskolle tervetuloa-ovikyltin. Siinä oli virkattu ja osin neulottu tyttö ja puinen laatta johon teksti oli kolvattu. Siitä laitan kuvia heti kun siskolta niitä saan, koska omat kuvat katosivat mystisesti...

Oon viimeaikoina paljon piirtänyt ja maalannut. Tylsät äidinkielentunnit on antanut oivallista aikaa harjotella ihmisen piirtämistä ja omasta mielestäni oon edistynyt paljon. Pienenä nimittäin siskon kanssa piirtäessä tehtiin aina niin, että minä piirsin huonekalut ja taustan ja sisko piirisi ihmiset koska mä en osannut. Sama meininki oli vielä riparin aikaan, mutta nyt olen päättänyt opetella piirtämään ihmisen.

Muuta paljon aikaa ja energiaa vievää on ollut huippumahtavat wanhojen tanssit. Mutta niistä taidankin laittaa ihan oman osionsa...