Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Kirjotinpa tässä aikani kuluksi kolme erilaista kuvausta rakkaudesta. Huomaa miten moneksi rakkaudestakin on. Nämä ovat kuvauksia kahden ihmisen välisestä rakkaudesta.
Antaa rakkauden puhua puolestaan:

1.

Rakkaus.
Se saa elämän tuntumaan elokuvalta, mahdottomalta satumaalta.
Se sokaisee silmät kaikelta ympäröivältä, avaa aistit tuntemaan vain rakkaansa läheisyyden.
Se kutittaa varpaita ja kipristää vatsasta.
Se saa valvomaan yöt ja silmien viimein sulkeutuessa tunkeutuu uniin.
Se pimentää viisaimmankin järjen ja herättää näkemään kaiken kauniin ympärillämme.
Se valaisee mielen, silmät ja sydämen.


2.

Puhtaan valkoinen liina oli kietoutuneena tiukasti ympärilleni. Pakoon pyristeleminen tuntui turhalta, sillä aina kun yritin liikuttaa kättäni, lenkki ranteeni ympärillä kiristyi entisestään jättäen jälkeensä yhä pahemmat painaumat. Silti rimpuilin käsiäni ja jalkojani minkä tuskaltani kestin aiheuttaen itselleni vain kivuliaammat haavat.
Tuntui liian hallitulta olla kahleissa ja se sai minut yrittämään yhä uudelleen vapauteen.

Aluksi liina oli kesy. Se tuli hiljaa viereeni ja jutteli mukavia. Se oli kiehtova ja ihmeellinen, mutta heti kun tiedostin  sen läsnäolon se kietoutui ympärilleni niin nopeasti ettei pakenemisen mahdollisuutta ollut. Se varmisti etten pääsisi pakoon, en livahtamaan mistään välistä. Se sitoi käteni ja jalkani, vei järkeni ja antoi vain sydämeni lyödä. Se antoi minun tehdä tyhmyyksiä, rohkaisi ottamaan seuraavan askeleen mutta pilkkasi minua kun katumukseni oli suurimmillaan.

Välillä se hellitti otettaan ja luulin jo että olisin päässyt sen kiristysotteesta, mutta yhtäkkiä se puristui entistä tiukemmin ihoani vasten repien auki kaikki aiheuttamansa, juuri umpeutuneet hauraat haavat.

Kun se vihdoin lopullisesti avasi solmunsa ja päästi minut otteestaan eikä enää repinyt rikki vanhoja haavojani eikä sokaissut järkeäni, minä jäin kaipaamaan sitä. Kaipasin sen aiheuttamaa kipua ja tuskaa.
Kaipasin rakkautta.

3.

Rakkauden tulisi saada syyte vapaudenriistosta.
Se tulisi tuomita ehdottomaan vankeuteen eliniäksi.
Mutta miten kävisi ihmiskunnan kun äiti ei enää rakastaisi lastaan ja uusia lapsia ei enää syntyisi.
Ihmiset kuolisivat sukupuuttoon ja kaikki olisi vain rakkauden syytä. Tai rakkaudettomuuden.
Niinpä vapautamme rakkauden syyntakeettomana ja annamme sen jatkaa mielipuolista metsästystään uusi uhri tähtäimessään.


Mitä näistä sinä olet kokenut?