Kesäsade

Katselin ikkunasta.
Ulkona oli kesäsade vaikka vielä oli kevät.
Vastakkaisen talon valkoinen koira katsoi minua parvekkeelta takaisin.
Auto ajoi taloni eteen.
Isä toi pojan ja pojan pyörän kotiin.
Odotin milloin poika ja isä halaisivat.
Eivät halanneet.
Poltin mikropopkornit.

Rakasta jokaista säveltä

Rakasta jokaista säveltä jonka soitat.

Anna merkitys jokaiselle sanalle jonka kirjoitat. 

Sillä muuten sävelet valuvat hukkaan, ja sanat ovat syntyneet turhaan. 

Lumisammakko

Kuva: Saara Ikonen

Aurinko ylpeili lempeillä kevätsäteillään ja vesipisarat kilpailivat vuoden kirkkaimman ja hehkuvimman vesipisaran tittelistä. Sulanut lumi oli saanut päälleen kuorrutteen hiekoitushiekasta ja näytti kurnuttavalta sammakolta. 

Kaikkialla oli niin kaunista, kunnes pilvivanhemmat päättivät, että moiset pisaroiden missikisat ovat huonoksi lasten pisaraidentiteetille ja peittivät auringon. Siitäkös kaikki pisaralapset suuttuivat ja itkivät itsensä pölyisten teiden puhdistukseksi, allergikkojen iloksi. 

Mutta sammakko kurnutti sateessa kunnes suli. 
Hassu maailma.

Mielihuvitus

Tällaisia ystäviä. Tällaisia iltoja. Tällaisia aamuja.

Pohdimme illalla ystävien kesken merkitystä suklaapaketista bongatulle sanalle mielihuvitus. Itse määrittelin mielihuvituksen asiaksi, jolla kaikkein mieluimmin huvittelee. Mielihuvitus on tekeminen josta tulee hyvä mieli.

Kerroin oman mielihuvituksen olevan sponttaania, suurta tai pientä tekemistä ystävien kanssa. Tämä huvitus voittaa mennen tullen huvipuistot!

Olen virkistynyt yöhön venyneistä keskusteluista, häirinnyt naapureita naurullani ja nukahtanut ystävien viereen.

Aamulla osa vieraista hipsi töihin, osa lounaalle, mutta minä jäin vielä nukkumaan unikeon unta viimeisen vieraan vierelle. Vaikka silmät olivat aamulla valonarat ja uni olisi silitellyt hiuksia vielä parin tunnin ajan, kannatti kuitenkin herätä keväiseen päivään. Keittiössä odotti nimittäin maailman suloisin näky. Yövieraista herttaisin oli paistanut illalla jääkaappiin tekemäni sämpylätaikinan, kattanut pöydän valmiiksi ja jättänyt pöydälle lapun. Itse hän oli mennyt meidän heräämistämme odotellessaan kaupungille aamuteelle. Tuon yksinäisen kevään tuoksuisen aamuteen taidan toteuttaa joskus itsekin.




Edellisillasta jääneiden ranskalaisten, kupin pohjalle unohtuneiden viimeisten nallekarkkien ja tietenkin sämpylöiden voimalla poljimme kevättä maistellen koluamaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki: ilalla aiomme vielä katsastaa Auroran laulutaidot.

Tämä viikonloppu oli täynnä mielihuvitusta.

Ystävyyden puutarha

Välillämme oli sanomaton ystävyys.
Minä rakastin sinua vaikken sitä koskaan osannut kertoa.

Ymmärsit minusta jotakin, mitä muut eivät osanneet edes etsiä. 
Se taisi olla meidän tapamme katsella puutarhaa.

Uskoit minun tekevän vielä suuria pieniä ihmeitä, saavuttavan sanojen sydämet. 
Sinä kastelit unelmaani vihreällä kastelukannulla, sait perhoset lentämään puutarhassani. 

Et sanonut paljoa, mutta silmäsi täyttyivät rakkaudesta kun tarjosin sinulle kirjaimia.
Silloin tiesin olevani oikealla tiellä ja opetin perhoset tanssimaan valssia.

Kun ikävä iskee

Kun ikävä iskee, kun kaipuu kaivertaa jalkapohjissa asti, on pysyttävä vahvana.

On käännettävä poppi kovemmalle, tanssittava aamun haukotukseen asti ja hymyiltävä auringon hymyä vaikka sisällä olisi yö.
On juostava vaikka jalat eivät kantaisi, lennettävä vaikka siivet antaisivat jo periksi.

Tai sitten on oltava aivan hiljaa. Katsottava kadun kulkijoita yössä. Itkettävä jos kyyneleet tulevat. Kuunneltava surun laulua pimeässä.

Kun ikävä iskee, kun kaipuu kaivertaa jalkapohjissa asti, on kaivattava.
Sillä kaipuu on kaunista.