Rocky road cupcakes

Muffinit

100g voita2 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl kaakaojauhetta

100g tummaa suklaata
1 dl maitoa

Kuorrute

150g voita
100g tummaa suklaata
2 dl tomusokeria
½ dl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria

Cashewpähkinöitä
Vaahtokarkkeja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa vaahtoon kananmunat. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, suola ja kaakaojauhe. Paloittele suklaa. Sekoita kuiva-aineseos, suklaa ja maito vaahtoon. Jaa muffinssivuokiin kahden lusikan avulla ja paista 225 asteessa noin 15 min.

Vatkaa pehmeä voi tomusokerin, kaakaojauheen ja tomusokerin kanssa. Sulata suklaa, ja sekoita se vaahdon joukkoon. Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinien päälle ja koristele pähkinöillä ja vaahtokarkeilla.

Vuohenjuusto-kasvispasta 3:lle

1 rkl basilikaa
1 rkl oreganoa
suolaa
2 rkl oliiviöljyä
1/4 tl chiliä jauheena
250 g kirsikkatomaatteja
10 cm kesäkurpitsaa
1 punainen paprika
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl rucolaa
150 g vuohenjuustoa

250g spagettia
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
1 rkl basilikaa

Kumenna panulla oliiviöljy ja mausteet. Pilko paprika suurehkoiksi palasiksi, kesäkurpitsa ohuiksi palasiksi ja sipuli sirpeiksi. Kypsennä kasvikset pannulla. Puolita tomaatit, ja lisää rucolan kanssa pannulle. Lisää puristetut valkosipulit. Keitä spagetit suolavedessä.

Kun kasvikset ovat kypsiä, ota ne pois pannulta ja käytä renkaiksi viipaloidut vuohenjuustot kasvispannun kautta niin että ne hiukan sulavat.

Valuta vesi spageteista, ja sekoita joukkoon oliiviöly, basilika ja tarvittaessa suolaa. Annostele lautasille spagettia, kasviksia, vuohenjuustoa ja tuoretta rucolaa.

Blinejä ja tulppaaneita

Sovimme isoisäni kanssa yheisestä blinihetkestä pari vuotta sitten kesällä. Bliniaika oli silloin lähtenyt lumien mukana, mutta isoisäni lupasi minulle yhteisen blinihetken kun tulpanikausi alkaisi. Tuota yhteistä hetkeä emme kuitenkaan ehtineet viettää, sillä isoisäni laskettiin jäiseen maahan ennen kun tulppaanit olivat edes nupullaan.


Äiti innostui lauantaiaamun blinibrunssista, ja niinpä teimme yhdessä venäläistä herkkua. Aamuauringossa muistelin isoisääni, nautin muun perheen läsnäolosta ja blinien leppeästä mausta.























Blinien helpon ohjeen löydät täältä. Lähikaupan valikoimat eivät riittäneet tattarijauhoihin, joten jauhoja laitoimme seuraavasti: 3/4dl perunamuusijauhoa, 1dl ohrajauhoja ja 2 dl vehnäjuhoja. Maku oli hieman pehmeämpi kuin tattarijauhoilla tehdessä. Kermaviiliä löytyi jääkaapista myös vain vajaa purkki, joten jatkoin kermaviiliä luonnonjogurtilla.


Päälle laitoimme punasipulia, kirjolohen mätiä, tilliä, smetanaa sekä graavilohta.

Isoisä, oli meillä myös tulppaaneja ja taisit sinäkin käväistä.

Kirjavaras sieppasi uneni

Kun unta odotellessa iskee valtava haikeus, ei auta kuin kirjoittaa.

Nyt on niitä hetkiä, kun aamun aikainen herätys muistuttaa olemassaolostaan, mutta tiedän, ettei uni tule vaikka yrittäisin lahjoa sitä elokuvalipuilla.

Oikeastaan osasin arvata unen karkaamisen lukiessani Markus Zusakin Kirjavarkaan valikoidut loppusanat. Yleensä kahmin kirjojen viimeiset sivut vaikka kello olisi kaksi yöllä, mutta tällä kertaa harkitsin kahdesi nukkumisen ja loppuun lukemisen välillä. Kun jäljellä on 21 sivua, en yleensä epäröi hetkeäkään, mutta Kirjavaras teki poikkeuksen.

Kyseessä on nimittäin sellainen kirja jota ei yksinkertaisesti voi ahmia. Halusin lukea viimeiset sivut –kuten myös koko kirjan– hiitaasti ja maistellen. Oikeastaan haaveilin yliviivaustusseista parhaiden taideteosten merkitsemiseksi, mutta koska kyseessä oli kirjaston kirja, päätin pitää kirjan tuhoamisen tason sivujen kulmien taittamisessa. Voitte uskoa miten rikolliseksi tunsin itseni joka ikinen kerta sivun kulman taittaessani. Moinen anarkismi ei sovi kirjastossa työskennelleelle. Kirjavaras kertoo sanojen ihmeellisyydestä ja kauneudesta ei-niin-kauniissa maailmassa. Se on kirjoitettu sanoja kunnioittaen ja joka lausetta harkiten. Joko Zusak syntyi baskeri päässään sanamaalariksi, tai sitten hän on kirjoittanut kirjaansa todella pitkään. Oli miten oli, hän on hämmentänyt sanasoppaa suurella puukauhalla, valinnut joukkoon harvemmin käytetyt mausteet ja jättänyt ilmaukset sopivan rapeiksi.

Toinen syy sille, miksi olisin jättänyt loppuun lukemisen huomiselle oli siinä, että tiesin lopun potkaisevan keuhkoistani ilmat pihalle. Tiesin, etten saa happea, ja tuijotan sisin täynnä tyhjyyttä eteeni. Zusak oli – ehkäpä juuri ahmimisen välttämiseksi – paljastanut etuketeen minkä värisillä silmillä Kirjavaras katsoo kuolemaa ja minkälainen taulu maalataan loppukohtauksesta. Lisäksi olin nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ennen kirjan lukemista. Päätin kuitenkin rakastaa viimeisiä sivuja vielä tänä yönä ja taisin tehdä virheen. Toisaalta samapa kai tuo pyyhinkö empatiakyyneleitä tänään vai huomenna, yöllä vai aamulla. Pyyhin niitä joka tapauksessa. 

Kirjavaras on ollut osa iltojani jo pitkään.  Se on saanut uneksimaan sanoista ja maistelemaan mielessä oman sanasopan reseptiä. Puukauhan ja mausteet ostin jo, enää kattila ja sanat puuttuvat.