Anna mä olen hetken hiljaa ja laitan ovet kiinni.

Tänään pilkoin appelsiinien sekaan suklaan rakkaudella. Leivoin sydämeni sämpylöihin ja valikoin juuston harkiten. Se kasvatti sisälläni kevättä. Vaalean vihreää.

Voi mikä brunssi. Se ravitsi pitkälle iltapäivään niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kun brunssiseura lähti, haukoin hetken henkeäni. Kämppis kertoi mekkokaupoista, ja minä makasin keittiön matolla katsellen omia ajatuksiani mekkojen sijasta. Lopulta hipsin omaan huoneeseeni ja suljin silmäni. Olin nähnyt niin paljon uutta että piti levähtää hetki.

Tein brunssilla löytöretken omaan maailmaani. Kävin vierailulla kotiseutumuseossa, mutta rappusia kauimpiin huoneisiin olikin niin monta, että hengästyin matkalla. Osa paikoista oli niin pölyttyneitä, että rupesi yskittämään. 

Löysin myös uusia asioita. Aiemmin harmaa vesiputous sai loistaa kirkkaissa väreissä. Löysin pieniä vuoripolkuja, vihreälehtisiä puita ja pieniä kirkasvetisiä lähteitä.

Ymmärsin miltä sininen huone näyttää, että kuva muumien talvesta on palanen sitä syvintä ja salaisinta sinistä. Mutta sinisen lisäksi on olemassa paljon muutakin. 

Maailmani väripaletti tuli kosketettavaan muotoon, ääriviivat selkenivät ja saattoin värittää piirtyneen kuvan sen hetken väreillä.

Jaoin paljon pitäen silti kaiken itselläni. Tiesin, että toinen katsoo, muttei koske. Ymmärtää, muttei vie sitä mikä on omaani.

Taivallettavaa tuli vain enemmän kuin odotin. Löytöretkeilijä väsyi kaikista askeleista ja on aika levätä. Keittää teetä ja tuijottaa ikkunasta kadulle. Mennä kirkkoon ja kuunnella kun vieressä istuva nainen tapailee elämän haurastuttamalla äänellä virsiä. Katsoa kun kiirastorstain kynttilät sammutetaan yksi kerrallaan ja alttari riisutaan. Antaa kyynelten tulla kun valot himmennetään. Istua kirkossa kunnes kaikki ovat läheneet ja on jälleen hiljaista.

Sitten voin taas ihaillen katsoa niitä kuvia, joita otin nähtävyyksistä, uusista piilopaikoista, joihin tiedän nyt helpomman reitin. Olen jälleen saanut otteen itsestäni. Pidän siitä kiinni ja hoivaan kuin rakkainta kasviani.

Anna mä olen hetken hiljaa ja laitan ovet kiinni.