Vaaleita aamuja ja Taivaslaulua

Tänään olen viettänyt pitkää aamua. Haikeat ja hitaat aamut taitavat olla lemppareitani tässä maailmassa. Olen palannut peiton alle useampaan otteeseen, sopinut itseni kanssa aamupalatreffit parvekkeelle ja pukenut päälleni löysän tunikan ja legginssit. Parvekkeelta näkyy puiden värikkäät lehdet ja syksyn vaalea aurinko.

Tänä aamuna viivyin hetken jos toisenkin eilisen illan tunnelmissa. Eilen istuin nimittäin hämärällä lyhdyin valaistulla lasiterassilla joen rannassa ja hengitin musiikkia. Viitasen Piia maalasi sielunmaisemaani trion voimin ja minä hyrisin tyytyväisenä penkissäni. Topi Saha taituroi keikan toisen puolen. Sahamies oli minulle uusi, joskin oikein positiivinen tuttavuus. Erityisesti sahamiehen bändin, Valtatie 13:n kaustislaisen kontrabasistin sydämeen uivat sävelet vakuuttivat. Musiikillisesti  konsertin toinen puoli oli täyteläisempi, mutta silti tunteisiini vetosi enemmän Viitasen Piian hento ääni ja sähkökitran ja harmoonin tasapainoinen yhteispeli. Yllättävä soitinpariskunta, jossa yhdistyy perinteet ja nykyaika, vaan ehkäpä tässäkin rakkaustarinassa vastakohdat täydentävät toisiaan.

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu on odottanut kärsivällisesti vuoroaan yöpöydälläni. Monet ovat kehuneet kirjan maasta taivaisiin, ja vakuuttaneet että pitäisin siitä viimeistä kulmaa myöten hiottujen sanojen vuoksi. Kaikesta huolimatta olen kirjan antanut odottaa. Ja kiltisti se onkin odottanut, ei huudellut ja kutusunut avaamaan, vaan istunut paikallaan ja viestinyt ”Minä odotan tässä, avaa minut kun olet valmis”. Ja niin tein tänä aamuna, tänään olin valmis pyörittelemään sanoja kielelläni, ja malaamaan kirjan teemoista laajalla väripaletilla. Ensimmäisen sivun luettuani, ja kahvia hörpättyäni lähetin ystävälleni viestin: ”Tarvitsen lisää aamuaikaa, tule puoli tuntia sovittua myöhemmin”. Kuulin korvissani ystäväni huvittuneen hymähdyksen kun puhelimeeni kilahti viesti sen merkiksi että puolen tunnin lisäaika sopi hyvin.

Kirjan kaverina vanilijakahvista on muodostunut fiilistelyaamujen vakiosuosikki. Se on pettämätön ja uskollinen kumppani joka piristää sopivasti löysää aamua ja nyökyttää kiltisti kun hehkutan aamun ainutlaatuisia värejä. Voi näitä vaaleita aamuja. Taivaslaulu sopii näihin säveliin kuin kaardemumma kahviin.