Ikuinen iltavirkku ja aamun madot

Toivoisin olevani aamuihminen. Aamulla aistit toimivat tarkemmin ja ihmiset hymyilevät leveämmin. Vaan eipä minulla taida olla toivoa aamuvirkkuudesta, Ylen testi nimittäin tuomitsi minut ikuiseksi iltavirkuksi. Sovin ystäväni kanssa brunssin elokuun ensimmäisiksi päiviksi. Itse nukuin puolille päivin, ystävä heräsi leipomaan aamutuimaan. Vaan silti tunsin itseni aamuihmiseksi polkiessani päiväuniltaan heräävän kaupungin läpi ystäväni luo.

Tuona elokuu päviänä olin aidosti onnellinen. Brunssi oli rakkaudella tehty ja ystävän paistamat letut sulattivat viimeisetkin unikohmeet, sämpylöistä puhumattakaan. Maailman parhaita etten sanoisi.  Keitettiinpä vielä vaniljakaffet ja surautettiin mustikkasmoothie, kyllä kelpasi. Kahvi taiottiin vaniljasiirapin avulla, smoothieen lorautin maustamatonta jogurttia, tilkan maitoa, mustikoita sekä vaniljasokeria.

Pitkän kaavan mukaan syömisen jälkeen polkaistiin läheiselle kirpparille, kaupungin parhaalle moiselle. Ja kannatti olla aikainen lintu, kirpparilla nimittäin rakastuin ikihyviksi. Harmi kyllä, tämä rakkaus ei taida olla kestävää laatua, nahkareppu tuskin keikkuu hajoamatta selässäni loppuelämää, sen verran maailmaa jo nähnyt.

Punaiset kengät puristavat pienoisesti varpaista, mutta parilla eurolla päätin sen kestää. Farkut ovat paksumpaa laatua ja vedän ne jalkaan mittarin laskiessa nollan alapuolelle. Silloin muistelen tätä elokuista päivää.