Perusjuntin makaronilaatikko tomaattisella twistillä

No nyt pääsee helpolla ja hyvää tulee!

400g makaronia
400g jauhelihaa
2 sipulia
2 tomaattia
3 kananmunaa
7 dl maitoa
3 dl vettä
1 valkosipulinkynsi
valkopippuria
paprikajauhetta
suolaa
currya
basilikaa
n. 20 palaa fetaa (puoli purkkia)

Pilko ja kuullota sipulit ja valkosipuli, paista ja mausta jauheliha. Pilko tomaatti pieniksi palasiksi. Sekoita makaronit, jauheliha, sipulit ja feta vuoassa. Sekoita kananmunat, vesi ja maito keskenään ja kaada vuokaan kaiken päälle. Paista 200 asteessa 1 tunti.

Ja hurraa, mikä parasta, makaroneja ei tarvitse keittää ennen paistoa ja laatikko saa ihanan rapean pinnan!

Sykyn kuisketta ja mustikkamättäitä

Ilmassa tuoksuu syksy ja järvellä on hiljaisuus. Syksyn tuoksu on toisaalta surullinen muistutus kesän loppumisesta, toisaalta kutkuttava alku jollekin uudelle. Uusi alku houkutaa tarttumaan, vetämään lähemmäs narun päässä häämöttävää tulevaisuutta.

Ystäväni vanhemmat kertoivat keränneensä tänä kesänä 25 ämpärillistä mustikoita ja 10 ämpärillistä vadelmia. Toisen ystäväni äiti tokaisi, ettei opiskelijalla ole varaa olla keräämättä mustikoita. Niinpä katsoin hyvän mustikkapaikan, vedin saappaat jalkaan ja marssin metsään. Istahdin mättäälle ja siinä sitten kökin parisen tuntia. Vaan kylläpä kannatti, nyt on talveksi pakkanen täynnä mustikoita ja hengissä pysyminen turvattu. Jospa saisi puolukatkin napsittua talteen...

Pieni pizzeria ja pastaiset jälkimainingit

Joskus tekee mieli söpöillä. Esimerkiksi toissapäivänä. Sisko osti rucola-ruukun, ja sain idean perustaa pizzerian. Itse pizzerian perustaminen ei ehkä ole maailman söpöin idea, mutta päätin myös hetken mielijohteesta tehdä listan, jolta jokainen saa itse valita omat täytteensä. Siskon kaveripariskunta tuli iltamyöhällä kyläilemään ja me pistettiin tohinaksi, että nälkäiset vieraamme saisivat vatsansa täyteen. Kaikki pizzalistan saaneet myhäilivät hiljaa partaansa. Oli kuulemma tyylikäs eikä söpö, enkä oikein tiennyt olinko tästä tyytyväinen vai en. Ainakin listaa tehdessäni tunsin itseni söpöksi kuin pieni lapsi konsanaan.

Vieraiden saapuessa ja vilskeen alkaessa oli meininki huipussaan. Pizzat tuli vieraille eteen vartissa, kokki sai odotella ruokaansa hieman pidempään. Taikinaohjeen löysin pitkän pohdinnan jälkeen täältä, tosin oreganon jätin pois ja taikinan annoin levätä pari tuntia elmukelmuun kokonaan käärittynä. Pitkän kohotusajan vuoksi hulautuin pohjaan hieman enemmän sokeria. Pizzeriani arvoihin kuului rakkaudella ja huolella valmistus, ja se piti kyllä paikkansa etenkin pohjaa vääntäessä. Pohjan tekoon kannattaa todella käyttää aikaa! Pizzoja paistoin 7 min ja uuni kuumeni mysteerimäärään aseita, kuitenkin johonkin 250 ja 300 asteen väliltä. Pizzan läväytin kuumalle pellille, jotta saisin pohjasta rapean. Taikinaa riitti juuri sopivasti kuuteen pizzaan. Listan lisäksi täytteeksi sai valita oliivin, kinkku oli ilmakuivattua ja herkkusienet tuoreita. Oreganoa myös hulautin jokaisen pizzan päälle aikamoisen annoksen ja lisäksi emmental-raastetta. 

TOMAATTIKASTIKE (pizzaan ja pastaan)

2 purkkia Mutti -paseerattua tomaattia

3 valkosipulin kynttä

2 rkl oreganoa

2 rkl basilikaa

suolaa

sokeria

Sisko kauli pohjat, itse laitoin täytteet. Täytettä saa todella laittaa maltillisesti, ja etenkin juuston määrä tunui raakana hurjan pieneltä, mutta paistettuna oli juuri sopiva. Tein kaiken mahdollisen valmiiksi ennen H-hetkeä ja kyllä kannatti! Esimerkiksi täytteet olivat sievästi omissa purkeissaan valmiina odottamassa. Yksi suolainen kombonentti joka pizzassa on aika passeli.

Täytteitä jäi pizzaillan jälkeen vielä mukavasti jäljelle, ja niitä katsellessa syntyi ajatus pastasta. Eilen teimme retken meren rantaan. Eväspuoli oli gourmee, mutta kuten kaikissa hyvissä ravintoloissa, oli annos niin pieni, että siskoni nyppi tippuneita kalapalasia vielä kallioltakin kunnes hampaissa ratisi hiekka. Pasta siis vaikutti oikein kätevältä ja nopealta ratkaisulta nälkäiselle kesäseurueelle. Annoskuva katosi bittiavaruuteen siskoni puhelimelta, joten saatte tyytyä kattilakuvaan.

PASTA n. 7:lle

500g spagettia

oliiviöljyä

3-5 tuoretta punasipulia

10-12 herkkusientä 

n. 1 1/2dl ilmakuivattua kinkkua palasina

10 palaa fetaa

10 oliivia viipaleina

1 dl ruokakermaa

1 rkl oreganoa 

1 rkl basilikaa

suolaa

mustapippuria

1 dl emmental-raastetta

200g mozzarellaa

10-15 minitomaattia

3 rkl tomaattikastiketta

rucolaa

Keitä spagetti. Hulauta keittoveteen oliiviöljyä ja n. 1tl suolaa. 

Pilko punasipuli, viipaloi tomaatit neljään osaan, viipaloi herkusienet, oliivi, mozzarella ja kinkku. Käytä kasvikset, mausteet, tomaattikastike ja juusto pannun kautta, lisää lopuksi kerma. 

Kaada kypsästä spagetista vesi pois, sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä, ja lopuksi sekoita kuuma täyte spagettiin. Ripottele lautasella päälle vielä reilusti rucolaa. 

Mutta kyllä meille maistuikin tämä italialainen ruokaviikonloppu!

Syvän sinisen tyttäret

Viime viikon sukelsin syvässä sinisessä. 

Tiedäthän, Punaisessa meressä.
Sinänsä hupaisaa, että Punaisessa meressä voi olla jotakin niin syvästi sinistä.

Snorkkelilla siniseen ei pääse kovin syvälle.
Löytääkseen aarteet, täytyy joskus pidättää hengitystä sukeltaakseen syvälle.

On olemassa riski, että syvään siniseen jää. Kohtaa valkohain tai hukkaa sisimpänsä ja sitoo itsensä omaan paniikkiinsa, eikä pääsekään enää ylös pintaan. 

Silloin näkee auringon valon vain heijastumana vedessä.
Kapeina utuisina valokeiloina,
silti kauniina.

Siksi syvään siniseen sukeltamista ei saa pelätä. 

Täytyy tietää milloin ilma loppuu, milloin on palattava takaisin pintaan. Liian syvällä olevia koralleja ei saa lähteä tutkimaan, eikä sinistä jäädä ihailemaan liian pitkäksi aikaa.
Hapen on riitettävä myös paluumatkalle.

Välillä on myös käytävä pikaisesti pinnalla täyttämässä keuhkot.
Aivan pintaan asti ei tarvitse päästä, riittää kun snorkkelin pää ylettää juuri ja juuri pinnalle. 

Joskus pinnalla on kuitenkin käytävä, sillä auringon valo saattaa sokaista liian pitkään sinisessä viipyneet, hämärään tottuneet silmät.
Silloin kaikkein kirkkainta ei enää näe, ei pysty käsittämään valoa.

Minä löysin syvästä sinisestä koralleja.
En kaikkein suurimpia ja värikkäimpiä, mutta itseni näköisiä.
Itse asiassa pidänkin enemmän pastellin sävyistä.

Sinä kysyt saatko sinäkin sukeltaa syvään siniseen etsimään koralleja.
Minä vastaan ja kerron, ettei sinun tarvitse.
Eksyit jo syvään siniseen liiankin pitkäksi aikaa.
Löysit kirkkaimmat korallit ja meinasit jäädä syvän sinisen lumoihin, tulla syvän sinisen tyttäreksi.

Nyt olet kuitenkin pinnalla ja yskit sinistä vettä pehmeistä keuhkoistasi veneen reunalla. 
Unohdit kai tyhjentää snorkkelisi ennen ensimmäistä hengenvetoa.

Haiku

Tänään olen ikävöinyt kaikkea ja kaikkia. Olen ikävöinyt mennyttä ja tulevaa, nyt olevaa. Olen uskaltanut unelmoida suuria, herkistynyt pienimmästä ja naurahdellut itsekseni. Olen hyräillyt rakkauslauluja vaikka kurkkuni on valittanut joka sävelellä.

Ehkä hämmentävintä on se, että olen oivaltanut miten monet tarinat meitä ympäröivät. Että jokaisella vastaantulijalla on menneisyys ja tulevaisuus. Joka päivä ympärillämme on rakastettuja, yksinäisiä aren sankareia, ihmeellisiä selviytyjiä ja pieniä haavelijoita. Olen ymmärtänyt, miten jokaisella on oma tarinansa, oma kirjansa kirjoitettavana. Kun vain ymmärtäisi jäädä lukemaan näitä romaaneita, löytäisi sellaisia säkeitä, joita kukaan muu ei kykene kirjoittamaan.

Olen päättänyt kirjoittaa rakkaitteni kirjoihin pienen värssyn, rakkausrunon. Halata hiljaa pimeässä ja rakastaa silloin kun ei löydä tietään eteenpäin, antaa hellän suukon poskelle ja työntää tarvittavat askeleet eteenpäin. En halua unohtaa tärkeimpiä, vaan jättää jokaisen kirjaan edes pienen musteläiskän. Sydämen muotoisen.

Joulukuu

Kultanauhaa taivaanrannassa,
aurinko kirkontornin parina,
ystävä aamuhetkessä,
musiikki hiljaa mielessä.
Joulukuu.

Maistuva marraskuu!

Tänään yritin karkoittaa kaamoksen ja marraskuumasennuksen, haaveilin pitkästä lennosta ja hyvästä romaanista etelän auringon lämmössä.

Sitten sytytin kynttilät, laitoin hyvää musiikkia soimaan ja pysähdyin. Kääriydyin värikääseen vilttiin, listasin marraskuussa nautittavista asioista ja luin hyviä blogeja.

Kahdeksan vinkkiä marraskuun ihasteluun:

1. Sytytä kynttilät. Marraskuu on kynttilöille otollista aikaa koska ne näkyvät pimeässä paremmin

2. Mieti miksi teet aioita - päämäärä auttaa jaksamaan. Tiistaina alkava, marraskuun läpi kestävä harkka muistuttaa minua siitä miksi jaksan herätä myös huomenaamulla kouluun.

3. Osta apteeksita D-vitamiinia, ihan vaan koska sitä saa syödä marraskuusta maaliskuuhun.

4. Maistele marraskuuta, mikä ihanan runollinen sana!

5. Pysähdy pieniin hetkiin. Ilman sitä olisi jäänyt huomaamatta, miten viekkaalta surullinen sumu näytti aamulla paljaiden mäntypuiden välissä.

6. Laita puhtaat villasukat jalkaan, ne tuntuvat taivaallisilta lämmintä patteria vasten.

7. Lagita luvan kanssa

8. Kaada hunajaista teetä lempikuppiisi, ihastele teestä kaareutuvaa höyryä kynttilän valoa vasten ja anna ajatustesi pysähtyä.

Pyörittele käsissäsi hetki pimeyttä, söpöstele sen suloisuutta, hypistele herkkyytta ja paijaa pehmeyttä.

Nautittavaa marraskuuta! :)