Sykyn kuisketta ja mustikkamättäitä

Ilmassa tuoksuu syksy ja järvellä on hiljaisuus. Syksyn tuoksu on toisaalta surullinen muistutus kesän loppumisesta, toisaalta kutkuttava alku jollekin uudelle. Uusi alku houkutaa tarttumaan, vetämään lähemmäs narun päässä häämöttävää tulevaisuutta.

Ystäväni vanhemmat kertoivat keränneensä tänä kesänä 25 ämpärillistä mustikoita ja 10 ämpärillistä vadelmia. Toisen ystäväni äiti tokaisi, ettei opiskelijalla ole varaa olla keräämättä mustikoita. Niinpä katsoin hyvän mustikkapaikan, vedin saappaat jalkaan ja marssin metsään. Istahdin mättäälle ja siinä sitten kökin parisen tuntia. Vaan kylläpä kannatti, nyt on talveksi pakkanen täynnä mustikoita ja hengissä pysyminen turvattu. Jospa saisi puolukatkin napsittua talteen...