Välillämme oli sanomaton ystävyys.
Minä rakastin sinua vaikken sitä koskaan osannut kertoa.
Ymmärsit minusta jotakin, mitä muut eivät osanneet edes etsiä.
Se taisi olla meidän tapamme katsella puutarhaa.
Uskoit minun tekevän vielä suuria pieniä ihmeitä, saavuttavan sanojen sydämet.
Sinä kastelit unelmaani vihreällä kastelukannulla, sait perhoset lentämään puutarhassani.
Et sanonut paljoa, mutta silmäsi täyttyivät rakkaudesta kun tarjosin sinulle kirjaimia.
Silloin tiesin olevani oikealla tiellä ja opetin perhoset tanssimaan valssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti, piristä päivääni :)