Sinä heräsit ennen minua, raotit peittoa, nappasit yhden eilen lainaamistani kirjoista ja hiivit keittiöön. Kun kuulit minun heräävän, tulit sänkyni vierelle. ”Huomenta ystävä!” sinä sanoit. ”Keitin teetä”. Hetken aikaa se kipu, jota tunsin sinua katsoessani oli poissa. Ehkä olin liian väsynyt ajattelemaan pahoja asioita ja kouristamaan syvistä, tiedostamattomista haavoistani. Tai sitten sunnuntaiaamu oli niin ihmeellinen, ettei silloin voinut keneenkään sattua.
Taidan keittää sinulle kahvia, olet sen ansainnut, ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti, piristä päivääni :)